Omakotitalon perustuksissa käytetään yleensä aina betonia. Paikalla valetut perustukset jakavat yläpuolisilta rakenteilta tulevat kuormat tasaisesti maapohjalle. Paikalla valettu perustusvaihtoehto on järkevä valinta sekä hyvin että heikosti kantaville maapohjille. Se sopii hyvin myös muodonmuutoksille arkojen yläpuolisten rakenteiden alustaksi.
Perustamistapaan vaikuttavat:
- maapohjan laatu
- rakennuksen ympäristön korkeuserot
- perustusten yläpuoliset rakenteet ja kuormitukset
- maanpinnan alapuolelle rakennettavat tilat
Paikalla valettavien perustusten tekeminen helpottuu huomattavasti, kun käytetään vuokrattavia järjestelmä- tai kasettimuotteja ja valmiiksi oikeaan muotoon taivutettuja raudoitteita. Myös sokkelihalkaistu perustus voidaan nykyään valaa helposti kertavaluna, kun käytetään eristeen paikallaan pitämiseen kehiteltyjä kiinnikkeitä.
.
Perustamistapojen päätyypit
1. Anturaperustus perusmuureineen sekä maanvarainen laatta
2. Reunapalkilla jäykistetty, maanvarainen laatta
3. Anturaperustus ja kantava laatta, jonka alla tuuletustila
4. Kellariperustus
Anturaperustukset
ovat tyypiltään joko perusmuuri- tai pilarianturoita. Perusmuurin anturan on oltava vähintään 300 mm leveä, pilarianturoiden on oltava vähintään 400 x 400 mm2. Kallion varaan perustettaessa eivät omakotitalot tarvitse erillisiä anturoita. Anturaperustusten yhteydessä alapohja voi olla maanvarainen tai kantava. Maanvaraiset laattaperustukset tasaavat hyvin epätasaisia painumia. Perustusten yläpinnan on oltava 200 - 300 mm lopullista ulkopuolista maanpintaa ylempänä. Perustamissyvyyden on matalaperustuksilla oltava vähintään 300 mm.
Paaluperustuksia
käytetään pehmeiköillä, joissa laattaperustusta ei voi käyttää. Paaluille perustettavassa omakotitalossa tehdään alapohja kantavana ja yleensä ryömintätilaisena, johon järjestetään tuuletus.
Muut perustamistavat ovat yleensä edellä esitettyjen perustamistapojen yhdistelmiä.